Olemme viime aikoina saaneet kyselyitä luonnonsäteilystä ja NORM-termistä. Mistä oikein on kyse? Säteilyturvallisuusasiantuntijamme kertovat tässä blogissamme lisää. 

Säteilyturvallisuuden kentässä on valtavasti eri osa-alueita. Yleensä säteilystä tulee mieleen vain ydinvoimalat mutta säteilyä on muuallakin. Suomessa luonnon taustasäteilyn voimakkuudet vaihtelevat 0,05 – 0,30 µSv/h välillä. Alueellinen vaihtelu annosnopeuksissa johtuu kallio- ja maaperästä sekä sen hetkisestä lumi- ja jääkerroksesta (STUK).  

Joillakin teollisuuden aloilla, joissa käsitellään malmia ja raakamateriaalia, luonnon radionuklidien pitoisuudet saattavat olla hyvinkin korkeita ja näin ollen kuuluvat viranomaissääntelyn piiriin. Säteilysuojelullisesti tärkeimpiä ovat uraani– ja torium-hajoamissarjojen radionuklidit, sekä kalium. Yleensä näiden radionuklidien pitoisuus kivissä ja maaperässä on alhainen, mutta kyseisen raaka-aineen prosessoinnissa syntyneet sivutuotteet, lopputuote ja jäte saattavat sisältää kohonneita aktiivisuuspitoisuuksia. Näistä voi käyttää myös termiä NORM (Naturally Occuring Radioactive Material). NORM-termi on kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n määrittelemä (IAEA Safety Glossary 2018) eikä ole käytössä Suomen lainsäädännössä. Säteilylain (859/2018) 18. luvussa on määritelty, milloin luonnonsäteilystä tehdään toimenpiteitä. 

Radioaktiivisuutta voi esiintyä raaka-aineiden eri muodoissa, kuten kaasussa, nesteessä, kiinteässä aineessa tai edellä mainittujen sekoituksessa. Erot raaka-aineen ja prosessimateriaalien aktiivisuuskonsentraatioiden välillä saattavat olla hyvinkin suuria ja riippuvat kunkin radionuklidin käyttäytymisestä prosessissa. NORM-nimitystä käytetään, kun mikä tahansa prosessimateriaalin 238U tai 232Th-hajoamissarjan nuklidin aktiivisuuskonsentraatio ylittää arvon 1 Bq/g tai kun nuklidin 40K aktiivisuuskonsentraatio ylittää rajan 10 Bq/g.  

Useita mineraaliraaka-aineita ei luokitella luonnon radioaktiiviseksi materiaaliksi, mutta joskus näiden mineraaliraaka-aineiden prosessointi voi kuitenkin johtaa NORM-jätteisiin. Näitä teollisuuden muotoja ovat mm: 

• harvinaisten maametallien tuotanto;  
• toriumyhdisteiden tuotanto ja toriumia sisältävien tuotteiden valmistus;  
• niobi-tantaalimalmin prosessointi;  
• öljyn ja kaasun tuotanto ja jalostus;  

• geotermisen energian tuotanto;  
• titaanidioksidipigmentin tuotanto;  
• terminen fosforin tuotanto;  
• zirkoni- ja zirkoniumteollisuus;  
• fosfaattilannoitteiden tuotanto;  

• sementin tuotanto ja siinä käytettyjen klinkkeriuunien huolto;  
• turve- ja hiilivoimalaitosten käyttö ja näiden laitosten kattiloiden huolto, korjaus ja käytöstä poistaminen;  
• fosforihapon tuotanto;  
• metallimalmien ja -rikasteiden pelkistyssulatus;  
• talousveden tuottaminen pohjaveden käsittelylaitoksessa;  

• muiden malmien kuin uraanimalmin louhinta. 

NORM-jätteen käsittelystä tulee tehdä pitkän aikavälin suunnitelma, jossa käsitellään riskejä, ongelmia ja tarpeita toiminnassa. Jokaisessa teollisuuden alassa NORM-jätteiden asianmukainen käsittely vaatii ymmärrystä, miten radionuklidit käyttäytyvät prosessissa, NORM-jätteen radiologisista riskeistä sekä sen riski- ja turvallisuusarvioinnin tekniikoista. Selvitys on tehtävä uudelleen siltä osin, kun toiminta tai olosuhteet muuttuvat siten, että työperäinen tai väestön altistus voi olla viitearvoa suurempi. 

Platomin säteilyturvallisuusasiantuntijat tuntevat myös luonnonsäteilyn käytön osa-alueen ja säädökset hyvin. Mikäli aihe askarruttaa, tutustu STA-palveluumme ja ota yhteyttä: platom.fi/STA.