Joka aamu viimeisen kuukauden aikana kulkuvälineeni – ruotsalaisen insinöörityönnäyte Saab 9-3 – on ilmoittanut palaneesta lähivalopolttimosta. Alkuun kiinnitin ilmoitukseen huomiota ja mietin, että poltin pitäisi vaihtaa. Saab hoiti kuitenkin perustehtävänsä eli kuljetti minut paikasta A paikkaan B täysin ongelmitta. En vaihtanut poltinta. Kahden viikon jälkeen ilmoituksen kuittaus oli jo automaattinen toimenpide Saabia käynnistäessä. Saab kuitenkin jatkoi sinnikkäästi ongelman esiin tuomista, joten tänä aamuna vaihdoin polttimen uuteen. Olisinko vaihtanut poltinta näin nopeasti, jos Saab ei olisi jatkuvasti ilmoittanut asiasta? Mitä jos minun olisi pitänyt itse huomata ilman ilmoitusta, että poltin on palanut? Mitä jos Saab olisi kahden viikon jälkeen lopettanut ilmoittamisen ja päättänyt kostoksi jättää minut tienpäälle seuraavalla lomareissulla?

Niin mikä yhdistää ruotsalaista insinöörityönnäytettä ja henkilöstöä? Molemmat havainnoivat ongelmista ja ilmoittavat niistä omalla tavallaan. Joko äänekkäästi tai liikehtimällä poikkeuksellisesti. Ilmoitukseen voi reagoida nopeasti, hitaasti tai jättää reagoimatta.  Saab on ohjelmoitu toimimaan insinöörin mielestä järkevästi ja ilmoittamaan ongelmasta niin pitkään, että ongelma korjataan. Henkilöstö ei kuitenkaan toimi näin, vaikka se koostuisikin pelkästään insinööreistä. Miten henkilöstö sitten toimii?

Jos ongelmaan ei tule ratkaisua, yritetään uudelleen. Ehkä viesti ei mennyt perille tai asia on unohtunut. Ongelmasta ilmoitetaan uudestaan ja vahvistetaan perusteluja.  Näin on järkevä toimia. Kun vieläkään mitään ei tapahdu, astuvat peliin tunteet. Kun sama tapahtumasarja toistuu muutaman kerran, päädytään enemmän tai vähemmän dramaattisella tavalla turhautumiseen.  Tästä turhautumisesta ei koskaan palauduta. Turhautuminen kasvaa aina vaan lisää, kun tunnistettuihin ongelmiin ei reagoida. Itse ongelman laajuudella, sen korjaamiseen kuluvilla resursseilla tai rahallisella panoksella ei ole merkitystä. Turhautuneisuus kasvaa tasolle, jossa ongelmista ei enää ilmoiteta. Motivaatio, sitoutuneisuus ja työn tuottavuus on pohjalukemissa. Ongelmia on enää yksi ja siihen on ratkaisu – Työntekijä on mielessään päättänyt etsiä uuden työn.

Kun yrityksen avaintekijäksi on tunnistettu asiantunteva, motivoitunut ja sitoutunut henkilöstö, on henkilöstön ongelmien ratkaisun oltava olennainen osa yrityksen tukitoimintoja. Henkilöstö on kohdattava aidosti ja esiin tulevat ongelmat ratkaistava. Ratkaisu ei aina ole muutos, se voi olla myös perustelu nykyiselle toimintatavalle. Resurssien, ajan tai rahan puute ei ole koskaan pätevä syy jättää reagoimatta ongelmiin. Tai jos on, henkilöstöhallinnon syytä tarkastella omien prosessiensa tehokkuutta ja organisoida toiminta uudestaan. Platomilla näin on tehty ja allekirjoittanut on valmiina vastaamaan huutoonsa. Lisäksi yritän jatkossa pitää Saabin ajovalot kunnossa. Ainakin seuraavaan kesälomareissuun asti.