20 vuotta siihen meni, mutta viimeinkin voin todeta, että Platom on herännyt eloon. Mustavalkoisten kauhuelokuvien klassikossa, Frankensteinissa, keksijä onnistuu herättämään eloon raamikkaan komistuksen. En sano, että Platom on yhtä komea, mutta jotain samaa meissä on.

Kun tulin nuorena kloppina yhtiön toimitusjohtajaksi, minuun oli sinnikkäästi juurtunut ajatus siitä, että toimitusjohtaja on kuin kapellimestari, jonka tehtävänä on saada työntekijät soittamaan yhdessä mahdollisimman hyvin ennalta määrättyä sävelmää.

Ehkä näin usein onkin, mutta taiteilijoista koostuvaan asiantuntijaryhmittymään se ei toimi. Tai tavallaan toimii, mutta silloin pullonkaulaksi muodostuu kapellimestari. Mikäli kapellimestari menettää otteensa, vaimenee sointi vääjäämättömästi. Kapellimestarin vahvaan panokseen nojaava strategia on liian herkkä riskeille ja hidastaa kasvua.

Olin vuosi sitten kuuntelemassa Vincit Oy:n toimitusjohtajan, Mikko Kuitusen, seminaaria, jossa sivuttiin erilaisia organisaatiorakenteita. Havahduin huomaamaan, että Platom Oy:n organisaatiorakenne ei oikein istunut mihinkään esitetyistä perinteisistä rakenteista. Sen sijaan huomasin, että meillä oli eniten yhteistä kaikkein tuoreimman organisaatiorakenteen, itseohjautuvan organisaation, kanssa. Päätin tuolloin ryhtyä ohjaamaan organisaatiota tietoisesti itseohjautuvaan suuntaan ja nostin sen kehittämisen keskiöön.

Mitä sitten teimme? Uudistimme mm. johtamisjärjestelmän, vision, ja arvot. Organisoimme liki kaiken uudestaan, rakensimme uuden hallinnon, hajautimme myynnin ja pistimme kotisivut uusiksi. Kun sitten kesän lopussa painoimme käynnistä-painiketta, niin kuului BOOM! Ja sehän jukoliste lähti.

Mitä sitten tapahtui? Yritys heräsi henkiin. Yski karstat keuhkoistaan ja alkoi hengittämään. Alkoi rakentamaan itse itseään. Muutos on ainoa pysyvä asia ja ainoastaan elävä organisaatio on kykenevä mukautumaan jatkuvaan muutokseen ja hakemaan jatkuvaa kasvua. Platom on nyt valmis pysyvään kasvuun. Ihan jokaisella osa-alueella.